Kennisbank

Miten Tanska panee Euroopan linjan kansallisesti täytäntöön

Eurooppalainen direktiivi ei ole laki, joka toimii samalla tavalla kaikissa maissa. Direktiivit muunnetaan kansalliseksi lainsäädännöksi, ja tämän muuntamisen aikana maa tekee valintoja: soveltamisalasta, valvonnasta, seuraamuksista, siitä, mikä viranomainen tarkalleen valvoo täytäntöönpanoa. Tanska on tunnettu maana, joka panee kestävyysraportointia ja yritysten hallintoa koskevat säännöt täytäntöön suhteellisen aikaisin ja suhteellisen tarkasti. Tämä ei tarkoita, että Tanskan säännöt olisivat lievempiä tai tiukempia kuin Euroopan keskiarvo absoluuttisessa mielessä — se tarkoittaa, että täytäntöönpano Tanskan käytäntöön voi poiketa tietyissä kohdissa siitä, mihin hallitus Alankomaissa tai Saksassa on tottunut.

Poikkeamisen mekanismi

Jokaisen eurooppalaisen kestävyysdirektiivin ydin vahvistetaan EU-tasolla: mikä kuuluu soveltamisalaan, mistä aiheista on raportoitava, mitkä standardit niihin liittyvät. Se, mitä jäsenvaltio itse päättää, on tavallisesti suppeampaa, mutta ei sen vuoksi vähemmän tärkeää. Tanskassa on perinne yksityiskohtaisesta kansallisesta kirjanpito- ja tilinpäätöslainsäädännöstä, ja uudet eurooppalaiset velvoitteet sovitetaan tavallisesti tähän olemassa olevaan kehykseen sen sijaan, että ne muodostaisivat erillisen järjestelmän olemassa olevan lainsäädännön rinnalla. Tällä on seurauksia sen kannalta, mistä yritys löytää velvoitteen: ei välttämättä erillisestä kestävyysasetuksesta, vaan sisällytettynä lainsäädäntöön, jota sovellettiin jo tilinpäätökseen ja toimintakertomukseen.

Sen lisäksi kukin jäsenvaltio päättää itse, mikä valvontaviranomainen on vastuussa ja miten se valvoo. Tanskassa yritysraportoinnin valvonta kuuluu tavallisesti keskusviranomaiselle, joka hallinnoi myös muita yritysrekistereitä ja tilinpäätösten tarkastuksia. Tämä voi tarkoittaa, että sama viranomainen, joka vastaanottaa tilinpäätöksen, arvioi myös kestävyysraportoinnin — toisenlainen rakenne kuin maissa, joissa erillinen elin on nimetty erityisesti kestävyysraportointia varten.

Mitä tämä tarkoittaa hallitukselle

Käytännön seuraus on, että yritys, jolla on tanskalainen yksikkö, ei voi olettaa, että eurooppalainen teksti itsessään riittää sen tietämiseen, mitä tältä yksiköltä odotetaan. Tarkka soveltamisala, tarkat kynnysarvot ja määräajat ovat Tanskan täytäntöönpanolainsäädännössä, ei eurooppalaisessa direktiivissä. Sen, joka haluaa varmasti tietää, täytyykö tanskalaisen tytäryhtiön raportoida itsenäisesti tai voiko se kuulua emoyhtiön konserniraportoinnin piiriin, tai mikä viranomainen odottaa millaista todistetta, on tarkistettava ajantasainen tanskalainen teksti — ei eurooppalaista tiivistelmää.

Tämä kaava ei ole ainutlaatuinen Tanskalle. Myös Irlannin, Itävallan, Tšekin ja Portugalin kohdalla nähdään, että kansallinen kärki eurooppalaisen säännön päällä muuttuu hieman odotettua erilaiseksi: toinen valvontaviranomainen, toinen upotus olemassa olevaan lainsäädäntöön, toinen tulkinta siitä, milloin tytäryhtiön on raportoitava itsenäisesti. Hallitus, joka on lukenut vain eurooppalaisen direktiivin, voi tämän vuoksi saada väärän käsityksen siitä, mitä tietyssä maassa todellisuudessa odotetaan.

Sektorikohtaiset seuraukset tulevat lisäksi

Kansallisen kerroksen lisäksi myös sektorilla on merkitystä sen suhteen, mitä yrityksen on tosiasiassa osoitettava. Rakennusyrityksellä, jolla on toimipaikka Tanskassa, on erilaisia toimitusketjuriskejä ja erilaisia raportointikohtia kuin palveluntarjoajalla, ja tämä sektorikohtainen ero on erillinen maakohtaisesta täytäntöönpanosta. Sen, joka haluaa tietää, mitkä ESG-säännöt koskevat erityisesti rakennusalaa, voi lukea siitä sivulla, joka käsittelee kysymystä mitä ESG-sääntöjä rakennusala koskee, ja LVI-alan yrityksille on vastaava katsaus aiheesta LVI-alan ESG-velvoitteet. Molemmat kerrokset — maa ja sektori — määrittävät yhdessä, mikä velvoite tarkalleen pätee, kuka siitä vastaa ja millaisen todisteen hallituksen on kyettävä esittämään.

Tietämisestä osoittamiseen

Tietäminen, että tanskalainen yksikkö kuuluu tietyn velvoitteen piiriin, on ensimmäinen askel. Seuraava askel on osoittaa, että yritys täyttää sen: kuka organisaatiossa omistaa mitä velvoitetta, millainen todiste siihen liittyy ja mikä kontrolli varmistaa, että tämä todiste on ajoissa ja kunnossa. Juuri tähän csrdcompliance.net-sivuston Compliance Check on tarkoitettu — ei toisena sääntökokonaisuutena eurooppalaisen ja tanskalaisen lainsäädännön rinnalla, vaan kerroksena, joka määrittää velvoitteittain, kuka on mistä vastuussa ja millä hallitus voi osoittaa, että se on kontrollissa.

Työkalu, joka rakentaa tämän katsauksen velvoitteittain, on rakenteilla. Se, joka haluaa ryhtyä tähän konkreettisesti, voi ilmoittautua jonotuslistalle ja saa ilmoituksen, kun Compliance Check on saatavilla.

Kun on selvää, mitkä velvoitteet pätevät ja kuka niistä vastaa, jää kysymys, kuinka paljon aikaa niiden noudattaminen ja seuranta todellisuudessa vaatii. FTE TO AI tarjoaa tähän työskannin, joka laskee tehtäväkohtaisesti, kuinka suuri osa työstä on siirrettävissä AI:lle, jotta hallitus tietää sekä mitä on tehtävä että kuinka paljon kapasiteettia se rakenteellisesti vaatii.