LVI-ala koostuu suurelta osin yrityksistä, jotka eivät itse automaattisesti kuulu suurten eurooppalaisten kestävyyssääntöjen piiriin, mutta jotka kuitenkin kohtaavat niiden seuraukset täysimääräisesti. LVI-yritys työskentelee rakennusyritysten, asuntoyhtiöiden, kiinteistönomistajien ja teollisten toimeksiantajien kanssa. Suuri osa näistä toimeksiantajista kuuluu itse raportointivelvollisuuden piiriin, ja tämä velvollisuus vaikuttaa läpi ketjun. Se, joka toimittaa lämpöpumppuja, latausinfrastruktuuria tai ilmastointijärjestelmiä osapuolelle, jonka on raportoitava omasta ketjustaan, saa kysymyksiä materiaaleista, energiankulutuksesta, jätevirroista ja työolosuhteista. Ei siksi, että laki vaatisi sitä suoraan LVI-yritykseltä, vaan siksi, että toimeksiantaja tarvitsee vastauksen omaa raportointiaan varten.
Sen lisäksi on omakin asema: LVI-yritys kuluttaa energiaa, käyttää yritysajoneuvoja, työskentelee alihankkijoiden kanssa ja kohtaa energiasiirtymän ydintoimintanaan. Tämä tekee toimialasta kiinnostavan valvontaviranomaisille ja toimeksiantajille, myös muodollisten raja-arvojen ulkopuolella.
Se, kuuluuko LVI-yritys suoraan eurooppalaisen kestävyysraportoinnin piiriin, riippuu koosta: työntekijämäärästä, liikevaihdosta ja taseen loppusummasta. Suurin osa alasta koostuu pienistä ja keskisuurista yrityksistä, jotka jäävät raja-arvojen alapuolelle. Mutta raja-arvot muuttuvat, ja niiden mittaustapa vaihtelee lainkäyttöalueen mukaan. Yritys, joka nyt jää juuri rajan alapuolelle, voi kasvun, yrityskaupan tai sääntelymuutoksen seurauksena tulla suoraan velvoitetuksi. Ajantasaiset raja-arvot ja tarkka laskentamenetelmä löytyvät direktiivin ja kansallisen täytäntöönpanolain konsolidoiduista teksteistä; niitä muutetaan, ja niitä ei siksi pidä esittää tässä tekstissä kiinteinä tietoina.
Taustalla oleva eurooppalainen sääntö on yksi asia, tapa jolla maa muuntaa sen kansalliseksi lainsäädännöksi on toinen. Raja-arvot, mittausajankohdat, siirtymäajat ja ketjuvastuun tarkka laajuus muotoillaan maakohtaisesti eri tavoin. LVI-yritys, joka toimii kansainvälisesti, tai joka on osa konsernia, jolla on toimipaikkoja useissa maissa, voi yhdessä maassa kuulua velvoitteen piiriin ja toisessa maassa ei. Se, joka tarkastaa ainoastaan eurooppalaisen direktiivin ja jättää kansallisen täytäntöönpanon huomiotta, jättää usein huomaamatta juuri sen yksityiskohdan, joka ratkaisee, sovelletaanko velvoitetta.
Jopa ilman omaa raportointivelvollisuutta LVI-yritys voi saada pöydälleen kyselylomakkeen, käytännesäännöt tai sopimusehdon toimeksiantajalta, jonka on itse raportoitava. Kyse on tällöin materiaalien alkuperästä, omien toimintojen hiilidioksidipäästöistä, alihankkijoiden työehtojen noudattamisesta tai kestävyyspolitiikan olemassaolosta. Näitä velvoitteita ei aina voida oikeudellisesti panna täytäntöön suoraan LVI-yritystä kohtaan, mutta käytännössä ne tulevat täytäntöönpannuiksi toimeksiannon kautta: vastauksen puuttuminen tarkoittaa toisinaan sopimuksen puuttumista.
Compliance Check kartoittaa, mitkä velvoitteet koskevat kyseistä yritystä, perustuen kokoon, toimialaan, sijaintimaahan ja asemaan ketjussa. Jokaiselle velvoitteelle määritetään omistaja organisaation sisällä, todiste, joka osoittaa velvoitteen täyttymisen, ja kontrolli, joka mahdollistaa toistettavuuden ja seurannan. Kyse ei ole sääntöjen tulkinnasta, vaan rakenteesta, jonka avulla johto voi osoittaa tietävänsä, missä se on, ja pystyvänsä perustelemaan sen.
LVI-ala jakaa tämän ketjuaseman muiden toimialojen kanssa, jotka työskentelevät suuremmille toimeksiantajille. Vastaavia kysymyksiä esiintyy esimerkiksi valmistavassa teollisuudessa, jossa toimitusketjut ja materiaalivirrat ovat keskeisiä, tukkukaupassa, jossa kysymys koskee ensisijaisesti läpivälitettyä tiedonantovelvollisuutta, ja kuljetusalalla, jossa polttoaineenkulutus ja alihankinta muodostavat huomion kohteet. Se, joka työskentelee jollakin näistä toimialoista tai tekee niiden kanssa yhteistyötä, tunnistaa kaavan: oma velvoite on usein pienempi kuin ketjun kautta tuleva kysymys.
Compliance Check -työkalua rakennetaan nyt. Se, joka haluaa käyttää sitä työkalun valmistuttua, voi ilmoittautua odotuslistalle. Toimivaa tuotetta ei ole vielä olemassa; on selkeä käsitys siitä, mitä sen pitää tuottaa, ja juuri sen takia emme tarjoa mitään enempää kuin mitä tässä on kuvattu.
Kun on selvillä, mitkä velvoitteet ovat voimassa, kenellä on omistajuus ja mitä todisteita vaaditaan, syntyy seuraava kysymys: kuka tekee siitä seuraavan työn. Todisteiden kerääminen, toimeksiantajien kyselylomakkeiden täyttäminen, hankekohtaisten dossierien ylläpitäminen — tämä on työtä, joka voidaan jakaa tehtäviin, eikä joka tehtävä vaadi samaa määrää ihmistyötä. FTE TO AI:n työscan laskee tehtäväkohtaisesti, minkä osan siitä voi siirtää tekoälyn tehtäväksi, jotta käy selväksi, missä työntekijöiden aikaa todella tarvitaan ja missä toistettavaa työtä voidaan tukea.
Vraag maar welke verplichting op u van toepassing is, en waaraan u dat kunt aantonen.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.